Näin syksyllä ovat pyörineet mielessä monet asiat lapsuudesta ja nuoruudesta. Etenkin marjaretket perheen ja tätien kanssa kuuluvat rakkaimpiin muistoihini. Aikanaan yksi tädeistäni oli merkannut meille reitin mustikka-apajille sitomalla matkan varrelle suikaleita olohuoneen varhokankaan jämistä. Kerran yritin grillata nuotiossa puolukoita ja joskus kaatui marjasaaliskin pitkin kalliota paluumatkalla.

Näiltä retkiltä muistan myös kertomukset Karjalassa sijaitsevasta käärmesaarekkeesta, joka on mielikuvissani kasvanut mitä mielenkiintoisimmaksi ja kiehtovimmaksi paikaksi.

Äidin lapsuusmaisemien, suomalaisen mytologian käärmekäräjien sekä käräjäkiven kietoutuessa yhteen syntyi Käärmekivi-veistos. Tällä hetkellä veistos on esillä nimikkonäyttelyssään Asikkalan Päijännetalossa.