Neidonvaajan muoto on lempeän kaareva. Sen muoto on yhtäläinen Ukon kirveen kanssa jota on tyypillisesti pidetty maskuliinisena symbolina, mutta viittaa pehmeydellään myös naisen hedelmällisyyteen ja rooliin elämän antajana. Kirveen fyysiseen työhön ja ehkä sotaisuuteenkin viittaava olemus sopii voiman ja vallan symbolina yhtä lailla Kalevalan naisiin. Kirves istuu samoin naisen kuin miehen käteen - Joskus jopa paremmin, eivätkä naiset jääneet paitsi raskaasta fyysisestä työstä perheen arjessa.
Naiset olivat yhteisössään usein kannatteleva rakenne jonka varaan nojasi koko yhteisön toimivuus. Kalavalaisen naisen rooli ei ole heikko, vaikka sorjat neidot hennoilta runoissa kuulostavatkin. Nuoren vaimon elämä vaati vahvuutta alusta alkaen. Kasvaessaan naiset saivat edellytykset toimia yhteisössään yhtä merkittävinä tekijöinä kuin miehetkin. Siinä missä Väinämöinen, Joukahainen ja Ilmarinen edustavat Kalevalan miehisiä jumaluuksia edustavat naiset maaemoa, luonnottaria ja äitejä. Matriarkaalinen kylärakenne ei ollut utopia- Louhi hallitsi omaa yhteisöään ja komensi sotajoukkoja. Äidit vastasivat tyttäristään eikä kosioretkellä ollut uros anonut tyttären kättä suinkaan isältä vaan halajamansa neidon äidiltä.
Vaikka yhteiskunta ei ollut tasa-arvoinen, naisen asema oli yhteisössä hyvin vahva. Naisten vastuulla olivat synnytykset, vainajista huolehtiminen, kodin taiat ja lukemattomat talon työt. Äidin lempeys ja voima pitivät talon pystyssä. Äidin puoleen neuvojen ja avun suhteen kääntyivät Kalevalan sankaritkin hädässään. Sen sijan harvan isää edes mainitaan.
Kalevalan naiset ovat vahvoja, työtäpelkäämättömiä naisia joiden avulla ja armosta Kalevalan miehet ovat menestyneet taisteluissaan. Naisen kirveessä on mukana herkkyys, Kirjonnalle tyypilliset ornamentit ja soljet tasapainottamassa voimaa.
Suomalainen nainen on vahva, taipumaton ja lempeä. Esiäitiemme lailla meissä on voima joka kantaa.
Symboliikka
Korun muoto on lainattu melko suoraan sekä Ukon kirveen rakenteesta, että hedelmällisyyttä symboloivasta muotokielestä joka kuvaa naisen fyysisiä ominaisuuksia elämän antajana.
Rakenteen ylin osio kolmen kuvion kanssa kuvaa Kalevalaisen maailmankuvan kolmijakoisuutta ja kolmen yhteen liitetyn voiman muodostamaa liittoa. Ripustuslenkki kiinnittyy puolikaareen joka kuvaa kalevalaisen syntytarinan ylistä kehää- aurinkoa jossa Ilmarisen paja sijaitsee.
Alaspäin suuntautuvat reunat kuvaavat Väinämöistä ja Ilmarista jotka riitaantuvat ja erkanevat toisistaan. Alakaari puolestaan kuvaa maankamaraa, ihmisten asuinsijaa jonka elämää vastavoimat ylläpitävät. Palmikot ilmentävät nuorten neitojen vapautta ja nuoruutta. Avioiduttuaan naiset sitoivat hiuksensa huivin alle tai kiinni päälaelle. Kalevalan Ainokin itkee avioliittouutisen saatuaan “kassan kauneutta” eli upeiden vapaana liehuvien palmikoidensa kätkemistä ja kiinni sitomista.
Riipuksen keskellä oleva solki puolestaan puhuu mahtiemäntien kieltä ja kertoo naisten koruista. Solisluiden kohdalle kiinnitettyjen solkien yksityiskohdat ja koreus kertoivat kantajansa vallasta ja vauraudesta. Mitä kalliimmat soljet ja mitä upeammat ketjut niiden välissä roikkuivat, sitä kunnioittavammin niiden kantajaa kohdeltiin. Naisilla oli valtaa ja merkittävä asema yhteiskunnassa ja he kantoivat niiden tunnuksia ylpeinä.
Maiden`s axe
The shape of the Maid’s Axe is gently curved. Its shape is similar to Ukko`s axe that is typically held as a masculine symbol, but refers also to woman’s fertility and a giver of a life by its softness.Axe’s substance for physical work and perhaps belligerent as a symbol of power and authority can similarly be matched to the women of Kalevala. The axe sits the same way towoman's hand as man’s. Sometimes even better. Women as well were an important part of the physical work in the family life.In a community, the women were often seen as a supporting structure to which the whole society was leaning on. The woman's role was not weak even though the slender maids may sound delicate in finnish Kalevala-poetry. The life of a young wife called for a great strength from the beginning. As the women grew up, they were required to work as a significant part of their community just like men.
Where Väinämöinen, Joukahainen and Ilmarinen represented as Gods of the Kalevala’s men, the women were seen to be natural and earthly mothers.
The matriarchal village structure was not utopia- Louhi dominated his own community and commanded her troops. Mothers were responsible for their daughters, so during an act of paying court, male never asked daughter’s hand from her father, but from the mother of the desired female.
Although the society was not equal, the woman's position was very strong in a community. Women were responsible for childbirth, the caring of decedent ones, the magic of home andcountless house works. The mother's gentleness and strength kept the house in its place. Even the heroes of the Kalevala turned to women to maternal advice and assistance in the times of need. In a fact, it’s the father of the family that is rarely even mentioned.
The women of Kalevala are strong and not afraid of hard work. With women’s help and by their grace, the men of the Kalevala were succeeded in their battles. Woman’s axe contains vulnerability, ornaments typical to embroidery and buckles balancing the power.
The Finnish woman is strong, unbending and gentle. Like our ancestresses, we have power that carries.
